Vanhassa talossa on vanhan talon tuoksu. Mutta kertooko se esimerkiksi homeesta, vai vain vähäisestä lahoamisesta tai vanhoista huonekaluista.  On olemassa perusteellisia ja vieläkin perusteellisempia menetelmiä tutkia vanha talo, tai sisäilmaongelmainen uusi talo.

Viikkolehdet kertovat värikkäitä tarinoita siitä miten perusteellinen kuntotarkastus on vakuuttanut, että talo on kunnossa, mutta parin vuoden kuluttua lainarahalla ostettu talo onkin täysin arvoton. Tilanteesta hyötyvät jatkossa vain juristit kauppakiistan pitkittyessä.  Jos talon arvosta 30% menee korjaukseen, kauppa on purettavissa.

Millä hinnalla ja miten luotettavasti talon mahdolliset ongelmat on tutkittavissa? Menetelmiä on tavalliselle maallikolle tarjolla liian monia. Perusteellinen kosteus- ja rakennusterveystutkimus kuntotutkijan tekemänä maksaa mieluummin tuhansia, kuin satoja euroja.  Eikä sekään vielä takaa ongelmatonta kauppaa tai korjauspäätöstä. Epäilyn syntyessä kannattaakin aluksi varmistaa ongelman olemassaolo ennen 

Suoraan ilmasta tehtäviä testejä, jotka eivät vaadi rakenteiden avaamista:

Toksisuustesti huurrevesimenetelmällä.

• huurrevesimenetelmällä kerätyn huurrevesinäytteen “toksisuus” eli myrkyllisyys testataan ihmisen makrofagisoluilla. Tulos kertoo, kuinka paljon näyte tappaa ihmisen makrofagisoluja.
• Menetelmällä saadaan kiinni hometoksiinit, VOC-kaasut sekä rakennusmateriaalien ja puhdistusaineiden biosidit eli eliöitä tappavat aineet.
• Testi voidaan tehdä mihin vuodenaikaan tahansa.

Huurrevesimenetelmällä tehty toksisuustesti kertoo onko ilmassa jotain myrkyllistä, esimerkiksi homeiden erittämiä täsmämyrkkyjä. Homemyrkyt yhdistyneenä esimerkiksi myrkyllisiin VOC-yhdisteisiin voivat olla yhdessä pieninäkin pitoisuuksina haitallisia. Testin tulokset kertovat, kuinka suuri osa valkosoluista kuolee. Kukin voi itse päätellä onko ihmissoluja tappava ilma ihmiselle vaarallinen ja voiko se tehdä sairaaksi.   

Toksisuustestejä voisi verrata ihmisen tutkimiseen;  jos senkka tai CRP on koholla, jotain on vialla.

Mikrobien viljelyyn perustuva Andersen-6-vaiheimpaktorimittaus.

• 6-vaiheimpaktorilla saadaan kerättyä ilmasta home-, sädesieni- ja hiivaitiöt.
• Viljelymenetelmän tulokset kertovat eri home-, sädesieni- ja hiivalajien määrän sekä laadun.
• Ei suositella tehtävän sulan maan aikaan ulkoilmassa olevien mikrobien vuoksi.
• suositellaan otettavaksi useampi vertailukelpoisuuden ja laadun takaamiseksi.

Andersen-menetelmällä saadaan selville onko rakennuksessa epätavallisen suuria määriä mikrobeja. Menetelmällä voidaan tunnistaa myös mahdolliset kosteusvaurioindikaattorimikrobilajit, jotka kertovat, että rakennuksessa on kosteusvaurio.

VOC-tutkimus

• Aktiivikeräysmenetelmällä tehdyllä VOC-tutkimuksella saadaan selville sisäilman VOC-yhdisteiden määrä sekä laatu.
• VOC-näytteitä suositellaan otettavaksi useampi vertailukelpoisuuden ja laadun  takaamiseksi.

VOC-mittauksessa haetaan haihtuvia (Volatile organic compounds) orgaanisia yhdisteitä. Jos niitä löytyy tutkimuksessa epätyypillisen paljon, se kertoo, että jotain on vialla. Hyvä asiantuntija saattaa pystyä päättelemään tulosten perusteella minkä tyyppistä materiaalia esimerkiksi homeet hajottavat. Tyypillisiä löydöksiä ovat muovimattojen alta kosteuden ja  homeiden hajottamat yhdisteet. Ne itsessään eivät välttämättä ole myrkyllisiä, mutta yhdessä esimerkiksi spesifisen täsmämyrkyn, homeen tuottaman toksiinin kanssa moninkertaistavat myrkyllisyyden.

Mineraalikuitututkimus

• Mineraalikuitutkimuksessa kerätään näytettä laskeumamaljalle. Näytemalja tutkitaan mikroskopoimalla.
• Tulokset kertovat mineraalikuitujen pitoisuuden sisäilmassa.

Jos joku oireilee voimakkaasti esimerkiksi jatkuvalla ärsytysyskällä, saattaa allergisoivien pölyjen lisäksi ilmassa olla erilaisia rakennusmateriaaleista irtoavia mineraalikuituja. Kuitutesti on yleensä halpa ja helppo ensitutkimusvaiheen testi.

Mitä maksaa ja mitä kannattaa tutkia? Missä järjestyksessä?

Ensivaiheessa, epäilyn herätessä, suositeltavin keino on selvittää ensin, johtuvatko terveydelliset oireet sisäilman epäpuhtauksista. Tähän soveltuvat erinomaisesti menetelmät, joissa näyte kerätään suoraan sisäilmasta. Erilaisten sisäilmasta otettavien näytteiden hinta pyörii muutaman sadan euron kokoluokassa. Ilmanäytteiden tulosten tuella voidaan tehdä päätöksiä kalliimpien jatkotutkimusten teettämisestä. Laajoja, kalliita tutkimuksia ei kannata tehdä ennen kuin ollaan saatu ensin selvyys, onko ylipäätään ongelmaa.

Selvässä epäilyssä, esimerkiksi huurrevesimittauksen myrkyllisen tuloksen perusteella on syytä istua pohtimaan mahdollisia ongelmakohtia.  Kokenut korjausrakentamista työkseen tehnyt asiantuntija tietää eri aikoina rakennettujen talojen tyyppiongelmat. Tietenkin talon rakentaja, rakennepiirrustukset ja talossa asuneet saattavat paljastaa jo ennalta ongelmakohdat, kuten kattovuodot, vesivahingot tms.  Lisäksi jo hyvän kosteusmittarin löydös ”väärässä” paikassa paljastaa ongelmakohteen. Tässäkin kokemus ratkaisee.  Omistaja, asukkaat, sisäilmatutkija, kirvesmies, rakentaja ja rakennustarkastaja ryhmänä pääsevät jo pitkälle.

Tyypillisessä tapauksessa rakennuksen omistaja oireilee ensin 1-20 vuotta, ja vasta sitten uskoo itse rakentamansa tai omistamansa kodin olevan ongelmallinen vasta n 1-3 vuotta.  pohdinnan jälkeen. Tässä vaiheessa ollaan jo pahasti myöhässä. On jo sairastuttu ja ennen kaikkea Herkistytty talon homeille niin, että ½ tunnin käynti vanhassa kodissa evakon jälkeen jo riittää palauttamaan oireet. Ihmisen immuunijärjestelmä tunnistaa pienetkin mikrobi- tai myrkkymäärät (toksiineja sanotaankin superallergeeneiksi) Ulkopuolinen, ei-herkistynyt vieras ei vielä oireile mitenkään, ellei jo omassa elämänhistoriassaan ole herkistynyt samoille mikrobeille.  Vielä pahempi ongelma on se, että tietyt homemyrkyt kertyvät rasvakudokseen ja nakertavat terveyttä viikko viikolta yhä enemmän. Myrkyt kertyvät ja elimistö vaurioituu osin peruuttamattomasti. Myrkkyjen ja biokemiallisen soluvaurion “kumuloituminen” eli kertyminen on monesti pitkän jahkailun tulos.

Kalliin kiinteistön tutkiminen ajoissa on halvempaa kuin odottaa, odottaa, luottaa, uskoa, ja vasta pahojen oireiden tullen tutkia kunnolla. Suomessa on jo riittävästi rahattomia, omaisuutensa ja terveytensä menettäneitä homepakolaisia. Surullisen usein korjaukset maksaa rakennuksen omistaja itse; vakuutusyhtiöiltä ei useinkaan korvauksia heru.